Pikku JöröLittle JöröLilla Jörö
← Etusivulle

Pikku Jörö, jakso 6: Pikku Jörön halloween

Jakso 6 · 1:30

Halloweenina Jörö on pieni vampyyri ja Ansku hohtava luuranko. Mummon keltaisella autolla ajetaan Ninnin Tallille, jossa vuonohevoset tuijottavat, kurpitsat hehkuvat ja heinäkasasta kuuluu BÖÖ! Sitten mutaleikit Lumi-lapinkoiran kanssa, kunnes patteri tyhjenee ja tulee uhma. Kotona tuvassa mummo kysyy rauhassa, mikä harmitti, ja Jörö kuulee olevansa rakas juuri sellaisena kuin on.

Pikku Jörön tarinat ilmestyvät seuraavan kerran joulukuussaSiihen asti voi lukea seikkailuja Pikku Jörö -kirjoista vanhemman turvallisessa kainalossa.

Taidot: Katso patteria

Tarina

Oli hämärä ilta. Istuimme mummolan rappusilla – ylärapulla minä, Ledi ja Karhu ja alempana Nalle ja Valo.

Jokaisella rapulla oli iso, oranssina hehkuva, harvahampainen kurpitsa, jonka sisällä loisti kynttilä.

Katselimme silmä tarkkana lepakoita, joita viuhahteli ympärillämme.

”Huomenna olisi halloween”, minä, Pikku Jörö, mietin jännittyneenä.

Aamulla heräsin innosta hihkuen. JIHUU! Tänään lähden Anskun kanssa Ninnin Tallille keppostelemaan.

Puin päälleni mustan viitan, valkoisen kauluspaidan, pienet torahampaat ja naamarin.

Anskulla oli hohtava luurankopuku ja hän näytti todella pelottavalta.

Huristelimme mummon keltaisen auton kyydissä Ninnin Tallille.

Perillä pulskat vuonohevoset seista törröttivät laitumella ja tuijottivat meitä.

Piha oli koristeltu jättimäisen isoilla, valaistuilla, syvänoransseilla kurpitsoilla. Ilma oli loppusyksyisen kirpeä ja värikkäät lehdet hehkuivat puissa.

Ansku ja minä ryntäsimme rehuhuoneeseen piiloon ja odotimme jännittyneinä heinäkasassa.

Ninni tuli karsinaan ja me ponkaisimme ylös heinistä ja huusimme niin lujaa kuin pystyimme: ”BÖÖ!”

Ninni säikähti ja lensi pylly edellä heiniin – vain kumisaappaat näkyivät kasasta! Ansku ja minä nauraa kikatimme. ”Hi-hi-hi-hii!”

Juoksimme ulos leikkimään Lumi-lapinkoiran kanssa. Pyörimme mudassa ja vähän lannassakin.

Leikkimme jälkeen Lumi ei näyttänyt enää lumenvalkealta!

Mummo huuteli: ”Tulkaahan, pikkuiseni, nyt lähdetään kotiin!” Patterini oli tyhjentynyt ja SITTEN SE TAAS TULI. UHMA!

Heittäydyin selälleni mutakasaan, kaikki tassuni viuhtoivat villisti ilmassa. Hevoset vain seista törröttivät laitumella ja katselivat.

Mummo nosti minut rauhallisesti autoon.

Kotona mummo otti minut syliin. ”Jutellaanpa nyt vähän. Kerrohan, mikä sinua harmitti”, mummo sanoi.

”Olenko varmasti yhtä hyvä pikku koira kuin Ansku, joka on aina iloinen ja rakastaa kaikkia?” kysyin.

Mummo silitteli minua tassuista hännänpäähän ja sanoi: ”Olet rakas juuri sellaisena kuin olet.”

Hyppäsin nukkumaan sohvalle Anskun, Karhun, Ledin, Nallen ja Valon viereen. Tupaan laskeutui rauha ja nukahdin mopsien kuorsaukseen.

Katso myös

Jatka Jörön kanssa